Elämää riippakoivun alla. Vettä sataa ja lehdet ei sadetta pitele. Onko lehtiä enää laisinkaan??? Ei ansaitse hymiöitä ei..mutta jotain hyvääkin..

Tänään.. kun aamu valkenee, alkaa hernerokan keitto. Iso satsi. Sitten laitan sitä juuri pestyihin voirasioihin. Niitä pakkassäilykerasioita ja pakastan keitosta monta annosta ruokaa niiksi päiviksi kun ei kertakaikkiaan jaksa ajatellakaan ruuanlaittoa mutta tarttee jotain hyvää. Ja kulinaristi tarttee aina jotain hyvää. Eikös Nigellakin tee valmiiksi ruokia tai puolivalmiita juttuja nopeaan ruuanlaittoon? Nigella express? Näin muistan jossain Nigellan kokkiohjelmassa tehdyn.

Juups..pitäs alkaa kirjoittelemaankin. Niinä hetkinä kun en maalaa, tai tee kotitöitä, tai tee virallisia töitä Tai odottele vastauksia naisilta joiden luulin jo lopettaneen kirjoittelun. Sou.. vielä on toivoa.

Hmm..lisäksi ajattelin jotain hyödyllistä kurssia. Sellaista jossa voisi tavata samanhenkisiä ihmisiä.."vapaita naisia" ja josta tosiaan olisi sitten hyötyä. Kuvanveisto, kokkauskurssi, entisöintikurssi,sitä jo aiemmin mainitsemaani uutta juttua elämään. Tässä on vähän jääty jumiin vanhoihin juttuihin ilman toivoa edistymisestä.

Mitä jos lopettaisin  oluen kulauttelun ja drinkkien nauttimisen ja ottasin tilalle jotain muuta? "Ei päihdyttävää" siis. Katsos kun..näin on että.. mitä vanhemmaksi tulee niin jälki-oireet pahenee. Koen ja ymmärrän sen itsekin.. nyt. Pahimpia juttuja on vatsarenkaan kasvu vyötäröllä. Henkisen friikkeyden jälkeen.Vatsamakkara..pidän makkarasta en sitä itse halua olla.Onko tämä kaikki rellestämisen arvoista? Sen jälkeen kaksi päivää krapulassa joka kerta. Tai rahan menettämisen arvosta? ja elämä hukkaantuu? Ja jos elämä hukkaantuu.. kuuluu vaan ulvomista menetetyille mahdollisuuksille.

"hukkamatti"